sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Tornien Taistossa Ahtialanjärvellä

Tiukkaa tapitusta. Kuva: Tom Eklund
Aamu 4. toukokuuta 2018  oli arktinen, vain muutama aste lämmintä ja pohjoisesta puhalsi kalsea vihuri. Vaikka vaatetta oli päällä reilusti itse kullakin, yksi jos toinenkin joutui ennemmin tai myöhemmin laskeutumaan tornista kävelylenkille lämmittelemään. Vasta puoliltapäivin tuuli heikkeni ja paksu pilvipeite alkoi repeillä, päästäen auringon lämmittävät säteet taistelijoiden iloksi heitä lämmittämään.

Uudessa tornissa tilaa piisaa! Kuva: Olli Haukkovaara

Se säästä. Uusia lajeja löytyi perinteisesti eniten ensimmäisen tunnin aikana ja 50 lajin rajapyykki ohitettiin kello 07:00. Aamukuudesta eteenpäin uusia lajeja löydettiin 2 - 8 per tunti ja loppulukemaksi tuli 76. Viimeinen laji, hernekerttu, äityi laulamaan vain kuusi minuuttia ennen taiston loppua.

Tornissa kävi kaikkiaan 29 henkeä. Hieman hämmennystä herätti varsinaisen joukkueen ulkopuolisten löytämät lajit, mutta ei hätää, sääntöjen mukaan joukkueessa on 3–8 henkilöä ja joukkueen ulkopuolista apua lintujen etsimisessä saa käyttää vapaasti. Ja tätä sääntöjen kohtaa toki hyödynsimme niin paljon kuin mahdollista ;)

Mitä kaikkea sitten onnistuimme näkemään? Parhaita lajeja olivat harmaasorsa, joka täällä päin maata on varsin harvalukuinen, jänkäkurppa, joita Itkosen Tatu komppasi Myllyojan suistosta näkyviin sekä päivän parhaana lintumaailman kuningatar, upea naaras muuttohaukka, eli pere (nimi tulee sen tieteellisestä nimestä Falco peregrinus).


Muuttohaukka Lokkisaaren naurulokkeja jahtaamassa. Kuva: Pekka Lähteenmäki

Pere sai Ahtialanjärvellä aikaan sellaisen spektaakkelin ettei paremmasta väliä! Se tuli paikalle kuin tyhjästä, koitti ensin saada kiinni Myllyojan suistosta haapanan, joka sukelsi(!) juuri kun pere koitti iskeä kyntensä sen selkään. Sieltä pere singahti seuraavaksi Lokkisaaren suuntaan ja sai koko saaren kaaokseen. Välillä se hengähti rantapuissa, varisten vartioimana ja lähti pian uuteen yritykseen.

Peren vaikutus sen lähistöllä oleviin lintuihin on silminnähtävä - kaikki pelkäävät sitä kuollakseen, eikä syyttä, onhan muuttohaukka lintumaailman paras saalistaja. Mutta lopulta tämä nuori naaras jäi kuitenkin ilman saalista, mikä lienee kuitenkin vain nuoren pedon kokemattomuutta. Tilaisuuksia sillä oli, mutta se taisi epäröidä. Lopulta se kyllästyi, nousi korkealle ja suuntasi kauas koilliseen.


Punasotka - vuoden 2018 laji. Näitä laskimme 30. Kuva: Pekka Lähteenmäki
Lokkisaari ei pettänyt taaskaan! Kahlaajia saimme listalle monia, keltavästäräkkiparvi laskeutui sinne, samoin merihanhi aivan sen kupeeseen. Saari näyttää vuosi vuodelta paremmalta lintujen kannalta, upeata työtä ovat Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen tehneet!

Ja tässä sitten koko lajilistamme:


  1. Laulujoutsen
  2. Metsähanhi
  3. Merihanhi
  4. Kanadanhanhi
  5. Haapana
  6. Harmaasorsa
  7. Tavi
  8. Sinisorsa
  9. Harmaasorsa
  10. Jouhisorsa
  11. Lapasorsa
  12. Punasotka
  13. Tukkasotka
  14. Telkkä
  15. Uivelo
  16. Isokoskelo
  17. Silkkiuikku
  18. Ruskosuohaukka
  19. Hiirihaukka
  20. Sääksi
  21. Varpushaukka
  22. Muuttohaukka
  23. Tuulihaukka
  24. Ampuhaukka
  25. Nuolihaukka
  26. Nokikana
  27. Kurki
  28. Meriharakka
  29. Pikkutylli
  30. Kapustarinta
  31. Töyhtöhyyppä
  32. Suokukko
  33. Taivaanvuohi
  34. Kuovi
  35. Mustaviklo
  36. Punajalkaviklo
  37. Valkoviklo
  38. Liro
  39. Rantasipi
  40. Naurulokki
  41. Pikkulokki
  42. Kalalokki
  43. Harmaalokki
  44. Merilokki
  45. Kalatiira
  46. Kesykyyhky
  47. Sepelkyyhky
  48. Tikkalaji (rummutti)
  49. Törmäpääsky
  50. Haarapääsky
  51. Räystäspääsky
  52. Keltavästäräkki
  53. Västäräkki
  54. Punarinta
  55. Mustarastas
  56. Räkättirastas
  57. Laulurastas
  58. Ruokokerttunen
  59. Hernekerttu
  60. Tiltaltti
  61. Pajulintu
  62. Kirjosieppo
  63. Sinitiainen
  64. Talitiainen
  65. Närhi
  66. Harakka
  67. Naakka
  68. Varis
  69. Korppi
  70. Kottarainen
  71. Pikkuvarpunen
  72. Peippo
  73. Viherpeippo
  74. Tikli
  75. Vihervarpunen
  76. Pajusirkku


Siinäpä se ja ensi vuonna sitten taas uudelleen! Kiitos joukkueelle ja kaikille avustajille! Loppuun vielä kuva uudesta upeasta tornista!




sunnuntai 1. huhtikuuta 2018


PETOLINTURENGASTUKSIA VALKEAKOSKEN LINTUHARRASTAJIEN TOIMIALUEELLA KESÄLLÄ 2017

Jorma Ahola & Keijo Ruuskanen

    Kanahaukan pesä jäänyt metsänhakkuun reunaan ja autioitunut.

Petolinnut on lintujen lajiryhmä joka enimmin herättää ihmisten mielenkiinnon. Eikä pelkästään maallikoiden, vaan samaa voi sanoa myös aktiivi lintuharrastajista sekä lintujen rengastajista. Mitään ihmeellistä tuossa ei ole, sillä toki niin päiväpetolinnut kuin yöllä enemmän osan elämästään liikkuvat pöllöt ovat jo olemukseltaan, käyttäytymiseltään kuin elintavoiltaan mielenkiintoisia. Tässä kirjoituksessa käsitellään petolintujen Valkeakoskella ja lähikunnissa tapahtuvaa rengastusta, lähinnä vuoden 2017 ajalta. käsiteltävänä on yhdeksän päiväpetolintua ja kuusi pöllöihin kuuluvaa lajia.
    Tekstissä käsitellään kahdeksan kunnan aluetta, joita erinäisten vuosien myötä tapahtuneiden kuntaliitosten vuoksi on koetettava käsitellä vielä nykyisten kuntarajojen ja nimien mukaan. Kun esimerkiksi Akaan kunta on nykyisin muodostunut Toijalasta, Viialasta ja Kylmäkoskesta ja osa rengastajista käyttää vielä vanhaa nimistöä, mainitaan näiden kolmen entisen kunnan nimellä suoritetut rengastukset tässä kirjoituksessa Akaan kunnan määrissä. Kalvola, vaikka kuuluukin nyttemmin Hämeenlinnaan, on pidetty entisellä nimellä, koska sitä on käytetty rengastajien taholta pääsääntöisesti eikä Hämeenlinnaa ole erikseen mainittu. Uutena kuntana yhteenvetoon on otettu Pirkkala.
     Kirjoituksessa käsiteltävät kunnat ovat: Akaa, Lempäälä, Kalvola, Kangasala, Pirkkala, Pälkäne, Valkeakoski, Vesilahti.

PÄIVÄPETOLINNUT

    Mehiläishaukka kuljettaa ampiaispesän kennostoa pesälleen.

Mehiläishaukka  (Pernis apivorus)
Edellisvuoden tapaan aloitetaan mehiläishaukasta, jonka pesän löytäminen on aina ollut varsin vaikea tehtävä, aktiivisimmallekin lintuharrastajalle. Vuoden 2017 ajalta on havaittu yksi pesintä Valkeakoskelta, mutta pesinnästä ei ole enempiä selvityksiä, mikäli pesintä on edennyt poikasvaiheeseen saakka, niin ainakaan niitä ei ole rengastettu. Vuodelta 2016 Vesilahdelta löydetystä pesästä pääsi lentoon kaksi poikasta.
    Tuosta mehiläishaukan pesän löytämisen vaikeudesta on hyvänä esimerkkinä vuosien takainen pesä, joka oli oksaisessa kuusessa, eikä sitä havaittu maasta katsoen. Kuusen oksat olivat alhaalta saakka vihreät neulasista, eivätkä kuten kanahaukan alhaalta tikkuoksainen pesäkuusi jolloin pesä yleensä on kohtuullisen hyvin näkyvissä. Kun kaiken lisäksi pesimäaikaan lentävä mehiläishaukka saattaa olla useiden kilometrien päässä pesältä, niin pesän etsiminen on hyvin hankalaa ja vaatii sitkeää maastossa kulkemista.
    On vielä huomattava, että mehiläishaukka on yllättävän vähälukuinen havaintojenkin suhteen. Kirjoitukseen sisältyvältä alueelta on esimerkiksi 1.5.-31.8.2017 välisenä aikana ilmoitettu Tiira-havaintotiedostoon havainnot vajaasta kolmestakymmenestä mehiläishaukkayksilöstä. Vuosikymmenien takaisiin määriin nähden mehiläishaukkakanta on vähentynyt, sillä vielä 1970-luvulla se mainittiin runsaudeltaan Hämeen runsaimmaksi petolinnuksi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
    Merikotkan rengastetut poikaset.

Merikotka  (Haliaeetus albicilla)
Merikotka on nyttemmin jo vakinaistunut pesimisen VLH:n alueella. Kun vuonna 2016 pesintöjä oli kaksi, niin tällä kertaa nyt käsiteltävänä olevan vuoden 2017 saldo oli yksi pesivä merikotkapari, vaikka muutamia epävarmoja pesintään viittaavia tapahtumia tulikin tietoon. Tuo yksi pesintä tuotti kolme poikasta, jotka sittemmin rengastettiin.
    Vaikka merikotka on suuri lintu, niin pesimäaikaan se on yllättävän vaikeasti havaittava pesäalueella. Toki vanhan merikotkaparin soidinlento on näyttävän äänekäs, mutta tuolloinkin pitää havainnoitsijan osua paikalle soitimen ollessa käynnissä. Vaikka pesiä on löydetty vasta muutamana vuonna, niin on melko varmaa, että lintujen suurilla selkävesillä talvehtivien aikuisten lintujen määrä huomioiden, saataisi pesintöjä hyvinkin olla muutama enemmän kun niitä on löydetty. Uusien pesintöjen löytyminen lienee kuitenkin lähinnä sattuman kauppaa, kun joku maastossa kulkija osuu jykevän puun juurelle, jonka oksien varaan suuri pesä on rakennettu.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Ruskosuohaukka saalistuslennolla peltoalueen yllä.

Ruskosuohaukka  (Circus aeruginosus)
Monesti kaukanakin pesäpaikaltaan pellon yllä saalistava ruskosuohaukkakoiras on helppo tuntea. Siivet loivassa v-asennossa liitäen ja harvakseltaan kuin hidastettuna siivillään lyöden lentävä lintu kiertää tarkasti saalista etsien. Harvoin tuollaisen kilometrien päässä pesältään saalistavan linnun pesäpaikkaa pystyy edes paikallinen lintuharrastaja arvioimaan. Nykyisin nuo ruovikkoiset järvet ja järvenlahdet, joissa ruskosuohaukka lähes vuosittain on pesinyt, ovat kyllä kohtuullisen hyvin tiedossa. Joka tapauksessa pesinnät on kuitenkin varmistettava pesäruovikon läheisyydessä, usein pitkälläkin tuntikausien seuraamisella.
    Tuloksena on löytynyt vuonna 2017 pesintöjä kuuden kunnan alueelta, yhdeksän kappaletta kaiken kaikkiaan ja näistä rengastettiin yhteensä 28 poikasta. Edellisenä vuonna 2016 pesiä oli yksi vähemmän ja rengastettuja poikasia silti yksi enemmän eli 29 poikasta.
    Seuraavassa pesä ja rengastusmäärät kunnittain: Akaa yksi pesä, josta neljä poikasta renkaisiin, Kangasala yksi pesä ja kaksi rengastettua poikasta, Lempäälä kolme pesää joista yhteensä kahdeksan pokasta, Pirkkalasta yhdestä pesästä neljä poikasta, Pälkäne kaksi pesää ja yhteensä seitsemän poikasta renkaisiin, Vesilahdelta yksi kolmen poikasen pesä.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Naaras kanahaukka kiertää pesän ympärillä rengastajan ollessa pesällä.

Kanahaukka  (Accipiter gentilis)
”Kanahaukan pesälöydöt ovat varsin vähissä, varsinaista harrastusta pesien etsimiseen ei lintuja harrastavien piirissä 1950-1960-lukujen tapaan enää ole. Näin metsänhakkuiden jäljiltä hävinneiden ja toisaalle siirtymään joutuneiden parien uuden pesimäreviirin etsiminen jääkin yleensä rengastajan aktiivisuuden ja ehtimisen varaan.”
    Tuo yllä oleva lainaus vuoden 2016 petolinturengastuksien yhteenvedosta oli sinänsä jo tuolloin kirjoitettuna varsin jyrkkäsävyinen, sillä nykyinen lintuharrastus huomioon ottaen ei harrastuksella ole enää kovinkaan suurta intressiä lintujen pesähavaintojen seurantaan. Toki jos harrastusta pesimähavaintoihin olisi, saataisiin monesta lintulajista kuntakohtaisia ja mainioita pesimäkannan arvioita. Harrastajia kyllä olisi ja pienelläkin panostuksella pystyisi yksityinen harrastajakin täydentämään tuota pesimäarviota tuntuvasti.
    Joka tapauksessa kanahaukan pesivien parien määrä on noussut seitsemääntoista ja poikasia rengastettiin yhteensä 46. Edellisvuoden 2016 kolmestatoista pesästä ja 39 rengastetusta poikasesta oli näin ollen jonkin verran nousua. Se kuinka paljon tuossa lisääntyneessä pesien ja rengastettujen poikasten määrässä oli lisääntynyttä aktiivisuutta pesien etsintään, on vaikea mennä arvioimaan. Saattaa olla vain niin, että nyt pesätarkastuksissa oli kanahaukkapari siirtynyt tuntemattomalta, hakkuun vuoksi tuhoutuneelta pesäreviiriltä pesimään edellisen vuoden tyhjillään olleeseen pesään. Toisaalta kun linnuilla saattaa olla jossain vaihtopesä ja mikäli se ei ole tiedossa eikä löydy, tulee pesähavainnosta joskus nollahavainto.
    Kangasalan edellisen yhteenvedon seitsemän pesän määrä oli pudonnut kahdella, viiteen pesään ja näistä saatiin renkaisiin 12 poikasta (21, vuonna 2016). Akaassa ja Valkeakoskella kummassakin yksi pesä, kuten edellisessä yhteenvedossakin 2016, mutta nyt vuonna 2017 molempien pesien poikasmäärä oli pudonnut kolmeen, kun se edellisellä kerralla oli molemmissa neljä. Lempäälässä sitä vastoin vuoden 2016 kahden pesän ja kuuden poikasen määrä oli noussut puolella, sillä nyt 2017 pesien määrä oli neljä ja rengastettujen poikasten yhteismäärä kaksitoista. Lempäälän tapaan Pälkäneellä pesien määrä vuoden 2016 kahdesta nousi nyt vuoden 2017 yhteenvetoon kahdella, eli neljään ja kymmeneen rengastettuun poikaseen. Kalvolasta ei pesintöjä tullut tietoon, kuten ei edellisenä vuonnakaan, Pirkkala uutena kuntana ei yhtään pesää.

                                Kanahaukan pesäpuuhun on iskenyt salama.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Varpushaukan pesä on huomaamaton, mutta kun sen ympärille alkaa kerääntyä höyheniä on se
    helppo etsijän todeta asutuksi.


Varpushaukka  (Accipiter nisus)
Hämeen petolintumiesten saunaillassa 30.10.1993 varpushaukkaguru Keijo Ruuskanen piti esityksen varpushaukasta, josta tässä pieni näyte:
    ”Varpushaukkakorpia on pirkanmaalaisessa maastossa n. kahden kilometrin välein lähes säännöllisesti ja se ei (varpushaukka) kovin kummoista aluetta näytä täällä tarvitsevan. .  .  . Varpushaukka pesii mieluiten nuoressa kuusikossa, jossa on sekapuuna koivua ja leppää, etupäässä kuusivoittoista, mutta lehtipuusekoitteista metsää. Pesä löytyy kuusista yllättävän hyvin, vielä aivan toukokuulle saakka. Vanhoista pesistä joita olen löytänyt syksyllä kun poikaset ovat lähteneet, olen näille kiivennyt ja pudottanut viiden sentin kerroksen pesästä pois siten, että sinne jää harva risukehikko oksille. Olen todennut lintujen seuraavana keväänä rakentavan yllättävän mielellään pesän tuolloin tähän vanhaan pesäpaikkaan. Tällöin on huomattavasti helpompi kontrolloida pesäalue ja kun pesä on edellisvuotisessa paikassa säästyy aikaa huomattavasti.”
    Tämänkertaisen 2017 yhteenvedon varpushaukan löydetyt pesämäärät yltivät samaan kuin 2016 yhteenvedossa, molemmissa pesien yhteismäärä oli 17, aivan kuten kanahaukallakin. 2017 rengastettiin poikasia 70, kun taas edellisvuonna 2016 neljä poikasta enemmän eli 74 poikasta sai renkaan jalkaansa.
    Kuntakohtaisesti Kalvolan vuoden 2017 yksi pesä ja 4 rengastettua poikasta oli sentään pieni lisäys edelliseen nollavuoteen nähden. Kangasala pääsi nyt yhdeksään pesään ja 39 rengastettuun poikaseen, kun vuonna 2016 määrät olivat kahdeksan pesää ja 29 rengastettua poikasta. Lempäälässä pysyttiin nyt samassa määrässä kuin edellisenä eli viisi pesää kumpanakin vuonna ja nyt 22 rengastettua poikasta (23 rengastettua poikasta vuonna 2016). Pälkäneeltä ei ole kumpanakaan vuonna yhtään pesähavaintoa. Pirkkalassa löydettiin kaksi pesää joista yhteensä viisi poikasta renkaisiin, vuonna 2016 ei tiedossa olevia pesälöytöjä Pirkkalan alueelta ole tiedossa. Valkeakoskella oli myös nollavuosi, vaikka vuonna 2016 löytyi kolme pesää ja rengastettiin 16 poikasta. Vesilahdessa oli Valkeakosken tapaan nollavuosi, vaikka sieltäkin on vuodelta 2016 yksi pesälöytö ja kuusi rengastettua poikasta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

   Hiirihaukkakanta on vähentynyt huippuvuosikymmenien määristä.

Hiirihaukka  (Buteo buteo)
Hiirihaukka on mehiläishaukan tapaan vähentynyt, runsaimpiin vuosikymmenien takaisiin määriin nähden. Muutoinkaan laji ei koskaan ole tämän katsauksen alueella kovin runsas ollut, Pirkanmaan itä- ja pohjoispuolisiin alueisiin nähden. Kaiken lisäksi hiirihaukan pesintää kuten muidenkin petolintujen pesimäaikainen seuranta jää harvojen henkilöiden varaan, ei pesinnästä saada muuta kun arvioita. Lopulta kuitenkin  vuoden 2017 tuloksena oli neljä pesivää paria ja yhteensä 11 rengastettua poikasta.
    Vaikka hiirihaukkakanta on taantunut, niin siitä ja hakkuiden aiheuttamista pesäalueiden menetyksistä huolimatta aina joitain pareja jää alueellemme pesimään: Akaa, Kangasala ja Lempäälä, näissä kunnissa yksi pesä kussakin ja jokaisessa kolme rengastettua poikasta. Vesilahdessa myös yksi pesä, mutta vain kaksi rengastettua poikasta. Valkeakoskella yksi pesä, josta ei ole tiedossa pesintätulosta. Kalvolassa ei pesintöjä, vaikka edellisen 2016 yhteenvedon tulos oli siellä kaksi pesää ja yhteensä kuusi poikasta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Sääksi kuljettaa rakennustarpeita pesälleen.

Sääksi  (Pandion haliaetus)
Sääksellä meni kesällä 2017 huonommin kuin edellisenä vuonna, sillä pesiviä pareja oli nyt 23, kun vuoden 2016 niitä oli 27 pesivää paria. Yllättävää oli etenkin Kangasalan vuoden 2016 viidentoista pesivän parin pudotus kymmenellä, viiteen pariin! Nyt vain 11 rengastettua poikasta kun poikasia saatiin 2016 peräti 35 renkaisiin. Lempäälän pesivien parien määrä nousi kahdella kolmesta viiteen pesivään pariin, ja näistä viidestä pesästä seitsemän poikasta. Tuo määrä oli siis yksi vähemmän kuin edellisen vuoden kolmen pesän kahdeksan poikasta. Pälkäneellä oli myös lisäystä edelliseen vuoteen, nyt pesiviä pareja oli neljä ja näistä saatiin yhteensä yhdeksän poikasta rengastettua. Edellisenä vuonna 2016 kaksi pesää näistä yhteensä neljä poikasta rengastettiin. Kalvolan neljä pesintää oli ennallaan, mutta nyt rengastettiin kahdeksan poikasta kun edellisenä vuonna kuusi poikasta sai renkaat jalkaansa. Valkeakoskella nyt yksi pesintä enemmän kuin vuoden 2016 kolme pesää (5 poikasta), eli nyt 2017 neljä pesää joista rengastettiin yhteensä 11 poikasta. Vesilahdelta on ilmoitus yhdestä pesästä, mutta pesinnän tuloksesta ei ole tietoa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

   Tuulihaukan jo lentokykyiset poikaset odottavat emon tuomisia.

Tuulihaukka  (Falco tinnunculus)
Tuulihaukan toipuminen 1970-luvun aallonpohjasta, jonne se vähitellen ilmeisesti lähinnä ympäristömyrkkyjen vuoksi vaipui, on sittemmin ollut yllättävän nopeaa varsinkin kun laji oli 1974 vuodesta lintutieteellisten yhdistysten erityisseurannan kohteena. Kuten hyvin tiedetään,
 on tuulihaukan kannannousuun useita syitä, yksi lienee se kun yksi pahimmista ympäristömyrkyitä DDT kiellettiin ja toinen lienee tuo latojen ja ulkorakennusten seiniin kiinnitetty tuulihaukalle sopiva pesimälaatikko. Pesinnät alkoivat onnistua vanhoissa variksen pesissä pesimistä paremmin, noissa suojaisissa pesälaatikoissa.
    Viime kesä ei ilmeisesti ollut yhtä hyvä kuin vuoden 2016 kesä tuulihaukan poikastuloksen suhteen. Kesällä 2017 pesiviä pareja oli 98, jotka saivat rengastusikäisiksi 358 poikasta. Edellisenä kesänä 2016 pesiviä pareja oli hieman vähemmän (89), mutta silti niistä kasvoi rengastusikään saakka 406 poikasta.
    Kunnittain pesä ja poikasmäärät olivat tämän katsausvuoden aikana seuraavat: Akaa 29 pesää ja 96 poikasta (vuonna 2016, 28 pesää ja 132 poikasta), Kangasala seitsemän pesää ja 26 poikasta (vuonna 2016, 9 pesää ja 37 poikasta), Lempäälä 18 pesää ja 74 poikasta (vuonna 2016, 14 pesää ja 60 poikasta), Pälkäne yksi pesä ja kaksi poikasta (vuonna 2016, kolme pesää ja 13 poikasta), Valkeakoski 12 pesää ja 41 poikasta (vuonna 2016, viisi pesää ja 25 poikasta), Vesilahti 27 pesää ja 106 poikasta (vuonna 2016, 29 pesää ja 135 poikasta), Kalvola yksi pesä ja kaksi poikasta (vuonna 2016, yksi pesä ja neljä poikasta), Pirkkala mukana uutena kuntana kolme pesää ja 11 poikasta Vuosi 2016, 0 + 0)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Nuolihaukkapesue.

Nuolihaukka  (Falco subbuteo)
Nuolihaukan osalta on vain tyydyttävä toteamaan sama asia kun aiemmassa 2016 vuoden raportissa, lajispesialistin puuttuessa ei tämän komean jalohaukkalajin pesistä, tai edes pesäreviireistä saada juuri minkäänlaista tietoa. Varsinkin kun lajiin perehtynyt huippurengastaja Anu Murto, operoi pääosin alueemme ulkopuolella. Muutamia vuosia sitten arvioimme Pertti Nikkasen kanssa pelkästään Valkeakosken ja Akaan Toijalan alueella vuosittain olevan keskimäärin viisi nuolihaukkareviiriä. Eli mikä lienee tässä yhteenvedossa olevien kahdeksan kunnan yhteinen reviirimäärä. Vesistöjä täällä kyllä riittää ja niiden saarissa ja rantamänniköiden variksen ylivuotisissa pesissä nuolihaukoilla on erinomaiset mahdollisuudet pesintään. Nyttemmin on tyydyttävä vain mainintaan, että ainoastaan Valkeakoskelta on tieto kahdesta nuolihaukan pesästä. Tiedot loppuvatkin tuohon, sillä lisätietoja pesintöjen onnistumisesta ei sitten enää ole.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

PÖLLÖT 

    Kun maastossa kulkeva ihminen osuu huuhkajan munapesälle, lintu säännönmukaisesti hylkää
    pesän.

Huuhkaja  (Bubo bubo)
Huuhkajan osalta on todettava, että lajin pesälöydöt ovat nyttemmin lisääntyneet. Tässä lienee syynä lisääntynyt aktiivinen pesäreviirien etsintä. Kun edellisessä katsauksessa oli vain kaksi pesintää koko alueelta ilmoitettu, on niitä tähän vuoden 2017 yhteenvetoon ilmoitettu kuusi pesää ja niistä yhteensä 10 rengastettua poikasta.
    Kuten jo edellisessä katsauksessa mainittiin, on pesien etsimisessä omat ongelmansa. Varsinkin niissä pesissä, jotka ovat hakkuuaukkojen rinnemaalla siirtolohkareen tai puunjuurakon kupeessa. Kun aukko kasvaa umpeen siirtyy huuhkajapari uudelle alueelle ja siinä riittää taas etsimistä ajankuluksi. Akaassa tällä kertaa vain yksi pesä josta rengastettiin yksi ainokainen poikanen. Kangasala, jossa myös vain yksi pesä ja kaksi poikasta renkaisiin, samoin Pälkäneellä, pesä ja kaksi poikasta. Valkeakoskella sentään kaksi pesää ja neljä poikasta sai kihlat jalkoihinsa. Vesilahdessa Akaan tapaan yksi pesä ja yksi poikanen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Varpuspöllöemo odottaa ärtyisänä rengastajan poistumista pesältä.

Varpuspöllö  (Glaucidium passerinum)
Pikkupöllön osalta yhteenveto näyttää samaa heikon pesimävuoden trendiä kun muillakin petolinnuilla, vaikka otos onkin varsin vähäinen. Joka tapauksessa tämän kevään iltaöiden viheltelijän pesintöjä löytyi tämän yhteenvedon 2017 vuoden pesimäajan osalta peräti 43 pesää kun edellisen vuoden määrä oli 32 pesää. Huono pesimävuosi näkyy pesimätuloksessa, sillä nyt rengastettujen poikasten määrä oli 193, kun vuotta aiemmin tuolla pienemmällä pesämäärällä se oli 203 rengastettua poikasta. Kuten sanottu tämä heikko tulos poikasmäärien suhteen näkyy juuri tuossa pesien ja poikasmäärien suhteessa, yksitoista pesää pienempi määrä tuotti kymmenen poikasta enemmän.
    Kalvolasta ei tälläkään kertaa löytynyt varpuspöllön pesintää. Akaassa viisi pesää tuotti 32 poikasta, lisäksi siellä rengastettiin kolme aikuista lintua ja kontrolloitiin kaksi aiemmin rengastettua emolintua. Kangasalan 15 pesästä rengastettiin 67 poikasta sekä viisi aikuista ja lisäksi kontrolloitiin kahdeksan emolintua. Lempäälästä löydettiin viisi pesää ja rengastettiin näistä 24 poikasta, sekä kolme aikuista sai uuden renkaan ja kaksi emoa kontrolloitiin. Pirkkalassa yksi pesä, josta renkaisiin viisi poikasta ja pesästä kontrolloitiin emolintu. Pälkäneellä myös yksi pesä ja vain kolme poikasta renkaisiin, tästäkin pesästä kontrolloitiin emo. Vesilahdessa löytyi kolme pesää, joista 14 poikasta ja yksi aikuinen rengastettiin, lisäksi yksi kontrolli. Valkeakoski jäi vain kahdella pesällä Kangasalan taakse, 15 pesää ja vain 48 poikasta renkaisiin. Lisäksi rengastettiin viisi aikuista ja kontrolloitiin 8 emolintua.
    Pesivien varpuspöllöjen määrä alkaa olla varsin vakiintunut 30 – 40 vuosittaisen pesän välille, toki heikot myyrävuodet pudottavat ajoittain keskiarvoa. Tosin varpuspöllö pystyy jonkin verran käyttämään hyödykseen linturavintoa, joten pudotus ei aina kovin jyrkkä ole, mikäli myyräkato ei satu myöhäisen kevään kanssa samaan aikaan. Usein tämän pikkupöllön kohdalla tulee ajatelleeksi sitä, mikä olisi pesivien varpuspöllöjen määrä, mikäli sille soveliaita pesäpönttöjä ei maastossa olisi, kuten tällä hetkellä. Nythän pesälöydöt ovat pääasiassa noiden varpuspöllön pönttöjen varassa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Ruskean muodon lehtopöllö, rengastettu renkaalla D-250789 23.5.2013.

Lehtopöllö  (Strix aluco)
Varpuspöllön tavoin on lehtopöllökin paljolti riippuvainen maastoon viedyistä pesäpöntöistä. Varsin harvoin on enää rengastajille tullut ilmoituksia luonnonkoloissa pesivistä lehtopöllöistä. Lehtopöllön pesintöjä löytyi tällä 2017 pesimäkaudella lähes sama määrä kuin edellisenä vuonna 36 kappaletta (40, vuonna 2016). Nyt saatiin rengastettua tasan sata poikasta, kun määrä oli edellisvuonna 144 rengastettua poikasta.
    Kunnittain pesä ja poikasmäärät olivat seuraavanlaiset, lisäksi rengastetut uudet emolinnut ja vanhojen rengastettujen emojen kontrollimäärät:
Akaa vain yksi pesä, josta rengastettiin neljä poikasta. Kangasalla kahdeksan pesää ja näistä 25 poikasta ja yksi aikuinen renkaisiin, lisäksi neljä emokontrollia aiempina vuosina rengastetuista yksilöistä. Lempäälästä nyt yksi pesä enemmän kun edellisenä vuonna eli neljä pesää, joista yhdeksän poikasta renkaisiin, lisäksi kaksi emokontrollia. Pälkäneeltä löytyi viisi pesää ja renkaisiin saatiin yhteensä 17 poikasta, kaksi aikuista ja lisäksi kuusi emolintua kontrolloitiin. Pirkkalan kahdesta löydetystä pesästä rengastettiin kuusi poikasta ja kontrolloitiin yksi emolintu. Valkeakosken alueella pesiä löytyi peräti 12 kappaletta ja näistä 35 poikasta sai renkaan jalkaansa, samoin kihlattiin kolme uutta emolintua, sekä kolme emoa kontrolloitiin.  Vesilahdesta löytyi kolme pesää, näistä rengastettiin yhteensä neljä poikasta ja kontrolloitiin yksi aikuinen. Kalvolasta ilmoitettiin yksi pesä, mutta, mutta ei rengastuksia.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Viirupöllöemo tarkkailee rengastajan touhuja pesällä.

Viirupöllö  (Strix uralensis)
Viirupöllö on laji, jonka kannanvaihtelut pesinnän suhteen ovat suuria. Huonoina ravintovuosina pesintöjä on huomattavan paljon, koska viirupöllö usein jättää tuolloin pesimättä. Useimmiten pöllöpari kuitenkin jää reviirilleen, ja vain harvoin lähteen pidemmälle kiertelemään. Linturavinto saattaa usein käynnistää pesinnän, mutta nisäkkäiden osuus vaikuttaa kuitenkin olevan ensisijainen onnistumisen edellytys viirupöllön pesinnässä.
    Ilmeisesti ravintotilanne heikentyi pesinnän aikana, koska löydettyjen pesien määrä, oli aivan sama kun edellisenäkin vuonna 37 kappaletta. Kuitenkin poikasia rengastettiin nyt 2017 vain 55, kun vuonna 2016 sitä vastoin saatiin 99 poikasta renkaisiin.
    Kunnittaiset määrät ovat seuraavat: Akaa viisi pesää, renkaisiin seitsemän poikasta ja yksi aikuinen, sekä kaksi emokontrollia. Kangasala kolmesta pesästä vain neljä poikasta, mutta kolmesta kontrolloitiin emolintu. Lempäälässä myös kolme pesää, mutta kolme poikasta rengastettiin, nuo kolme poikasta yhdestä ja samasta pesäst, sillä kaksi muuta pesintää epäonnistui jostain syystä. Lisäksi kaksi emolintua kontrolloitiin pesältä. Pirkkalan kahdesta löydetystä pesästä rengastettiin yhteensä kaksi poikasta ja yksi aikuinen. Pälkäneellä löytyi kuusi pesää ja näistä rengastettiin yhteensä 13 poikasta sekä kontrolloitiin peräti kahdeksan emolintua. Valkeakoskella myös kuusi pesää kuten Pälkäneellä, mutta täällä vain kahdeksan rengastettua poikasta, sekä kolme emokontrollia. Vesilahdella löytyi yksi pesä, josta rengastettiin kaksi poikasta ja yksi aikuinen emolintu. Kalvolassa viirupöllön pesintöjä löytyi peräti 11 kappaletta, kun lehtopöllöjä vain tuo yksi pesintä. Poikasia noista yhdestätoista pesästä saatiin kuitenkin renkaisiin vain 16, joten poikuemäärät jäivät varsin pieniksi. Emolintuja kontrolloitiin kahdeksan yksilöä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Sarvipöllön poikanen pelottelee rengastajaa.

Sarvipöllö  (Asio otus)
Sarvipöllön poikasten jatkuva kitisevä piiskutus on yksi varmimpia sarvipöllön pesinnän onnistumisesta kertovia ääniä. Joinain vuosina joidenkin maaseutukylien peltoalueiden reunametsiköissä kuuluu tuo poikasten kerjuuääni läpi yön, ja usein päivälläkin. Parhaimpina myyrävuosina kaupunkien asutusalueen laiteilla ja puistoissa kiertää sarvipöllöpoikueita. Toisinaan taas laji on lähes kadoksissa monilta alueilta. Toki aina joku sinnikäs pari jossain pellonlaiteen vanhassa variksen tai harakanpesässä poikueen maailmalle onnistuu saamaan. Vähissä kuitenkin ovat havainnot sarvipöllön pesinnöistä olleet jo muutaman vuoden. Tähän yhteenvetoon on saatu vain kolme pesintää kahdelta paikkakunnalta, edellisenä vuonna oli myös kolme pesintää, mutta tuolloin yksi kolmessa kunnassa kussakin.
    Tämän yhteenvedon vuoden 2017 pesinnät olivat Lempäälässä yksi pesä, josta kaksi poikasta rengastettiin. Valkeakosken alueelta löytyi kaksi pesää, joista rengastettiin yhteensä kolme poikasta. Ei siis mikään kovin hyvä pesimävuosi, joka näkyi jossain määrin muidenkin pöllöjen osalta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Helmipöllö  (Aegolius funereus)
Helmipöllöstä ei saatu yhtäkään pesimähavaintoa, joka myös viittaa siihen, että myyräravinnon määrä ei yhteenvedon alueella ollut kummoinen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Rengastajat sekä havainnoijat
Rengastajat: Honkiniemi Mikko, Kaunisto Tapani, Kokkala Lauri, Koskinen Harri, Lagerström Martti, Lokki Heikki, Murto Anu, Mäkelä Jonne, Niskanen Tero, Nääppä Mikko, Painilainen Ilpo, Pihlman Jani, Rikkonen Pentti, Ruuskanen Keijo, Sarkanen Sauli, Saurola Pertti, Savolainen Jyrki, Toivola Jere, Tuominen Aarto.
Avustajat ja havainnoitsijat: Ahola Jorma, Jokinen Heikki, Kallio Jussi, Marjamäki Esa, Kansanen Pekka, Marjomaa Pekka, Syrjänen Jukka.
    Tämä yhteenveto on koottu rengastajien eläinmuseon rengastustoimistoon lähettämistä tiedoista, jotka on Heidi Björklund pyynnöstä koonnut, siitä suuret kiitokset Heidille. On myös huomattava, että yksi suuriarvoinen panos on aktiivisten harrastajien antamilla tiedoilla ja vinkeillä. Osa näistä harrastajista on myös ollut monesti avustamassa rengastajia näiden rengastusretkillä, kiitokset myös heille kuten kaikille yllä luetelluille rengastajille.

Oheisessa taulukossa vielä yhteenveto vuoden 2017  petolintujen pesälöydöistä ja rengastuksista Valkeakosken lintuharrastajien toimialueen kunnista:

Lajit
Pesät
Rengastettuja
poikasia
Rengastettuja
täysikasvuisia
Kontrollit
pesällä
Mehiläishaukka
1
0
0
0
Merikotka
1
3
0
0
Ruskosuohaukka
9
28
0
0
Kanahaukka
17
46
0
0
Varpushaukka
17
70
0
0
Hiirihaukka
4
11
0
0
Sääksi
23
46
0
0
Tuulihaukka
98
358
0
0
Nuolihaukka
2
0
0
0
Huuhkaja
6
10
0
0
Varpuspöllö
43
193
17
23
Lehtopöllö
36
100
6
17
Viirupöllö
37
55
2
27
Sarvipöllö
3
5
0
0
Helmipöllö
0
0
0
0
                 Yhteensä
297
825
25
67


sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

PETOLINTURENGASTUKSIA VALKEAKOSKEN LINTUHARRASTAJIEN TOIMIALUEELLA KESÄLLÄ 2016

   Kanahaukan poikasta rengastetaan

Jorma Ahola & Keijo Ruuskanen

Petolintukatsauksien kirjauksia Valkeakosken lintuharrastajien alueelta lienee tehty muutama vuosikymmen sitten. Eli aikaa on mennyt suhteellisen pitkään ja ehkä siksikin on hyvä päivittää viimeisen täyden vuoden rengastuksista yhteenveto siitä kuinka petolintuja on merkitty vuoden aikana.
    Pertti Nikkasen poismeno uhkaa jättää suuren aukon paikallisen petolintututkimuksen vuosikymmenien mittaiseen ketjuun. Pertin jälkeen on alueen petolinturengastukseen tullut useita muutoksia ja suurin lienee se, että suurimman taakan tuosta Pertin petolintualueesta ottaa kantaakseen Keijo Ruuskanen. Keijon aloitteesta ja hänen aktiivisesta panoksestaan on tämä yhteenveto vuoden 2016 VLH:n alueen petolinturengastuksista koottu ja aikaansaatu.
    Kuten kaikki lintuja harrastavat hyvin tietävät jaetaan petolinnut kahteen lahkoon päiväpetolintuihin ja pöllöihin. Lintuharrastajien ja varsinkin rengastajien keskuudessa kyseiset lintulajit ovat suuressa suosiossa. Aktiivisella ja vuosittain samanlaisina toistuvin menetelmin on petolinturengastuksen avulla saatu vertailukelpoiset tulokset petolintukantojen muutosten seurantaan.
    VLH:n alueeseen kuuluu kahdeksan kuntaa: Akaa, Hämeenlinnan Kalvola, Kangasala, Kylmäkoski, Lempäälä, Pälkäne, Vesilahti ja Valkeakoski. Seuraavaksi käydään lajeittain ja kunnittain rengastetut määrät vuodelta 2016.

    Mehiläishaukan pesäpoikanen ja kuoriutumaton muna

PÄIVÄPETOLINNUT
MEHILÄISHAUKKA (Pernis apivorus)
Mehiläishaukan osalla näkyy lajin harvalukuisuus, vaikeus pesien löytämisessä ja lopun kaiken vähäinen harrastus petolintujen pesien havainnointiin ja etsimiseen. Kärsimysornitologia ei ole samaan tapaan harrastajien aktiviteetteina kuten joskus 1950-1960 lukujen aikoina. Joka tapauksessa mehiläishaukasta, tästä usein varsin lähellä asutusta pesivästä linnusta ei ole vuodelta 2016 VLH:n alueelta kuin yksi pesä Vesilahdelta, josta rengastettiin se kahden poikasen määrä joka yleensä mehiläishaukan pesimätuloksena syntyy.
MERIKOTKA (Haliaeetus albicilla)
Merikotkahavaintojen yleistyessä sisämaassa, ja varsinkin talvisin selkävesillä kymmenittäin partioivat merikotkat saivat lintuharrastajat uskomaan näiden suurten petolintujen pesinnän olevan vain ajan kysymys. Hämeessä on merikotka pesinyt jo joitain vuosia ja nyttemmin pesiä on jo muutama saatu tietoon myös Valkeakosken lintuharrastajien toimialueeltakin. Kesällä 2016 varmistui kaksi pesintää alueemme länsiosassa. Toinen pesinnöistä tuhoutui jo munavaiheessa ja toisesta saatiin varmuus asutusta pesästä, mutta sen enempää ei tietoon pesinnän vaiheista ole tullut.

    Ruskosuohaukan poikaset on rengastettu sekä alumiini, että lukurenkaalla

RUSKOSUOHAUKKA (Circus aeruginosus)
Ruskosuohaukka on järviruokokasvustojen pesimälaji, joka usein nähdään saalistamassa laajojen peltomaiden yllä. Kahdeksan pesää viiden kunnan alueella, näistä Lempäälässä kolme pesää joista rengastettiin yhteensä 15 poikasta. Kangasala kaksi pesää, kahdeksan poikasta niistä renkaisiin. Kalvolassa 1 pesä ja kolme poikasta, samoin Vesilahdella yksi pesä ja kolme poikasta rengastettiin. Valkeakosken ainoa pesä joko tuhoutui, tai siitä ei jostain syystä rengastettu poikasia.
    Ruskosuohaukalle tehtiin kaksi tekopesää ja tulos oli mainio, sillä molemmissa pesissä kasvattivat ruskosuohaukat poikaset maailmalle. Ruskosuohaukan poikaset pyrittiin myös rengastamaan ns. lukurenkailla (kuva), jolloin linnut pystytään tunnistamaan yksilöllisesti kaukoputken avulla tai tarkasta valokuvasta.

    Kanahaukan poikaset on rengastettu

KANAHAUKKA (Aggipiter gentilis)
Kanahaukan pesälöydöt ovat varsin vähissä, varsinaista harrastusta pesien etsimiseen ei lintuja harrastavien piirissä 1950-1960-lukujen tapaan enää ole. Näin metsänhakkuiden jäljiltä hävinneiden ja toisaalle siirtymään joutuneiden parien uuden pesäreviirin etsiminen jääkin yleensä rengastajan aktiivisuuden ja ehtimisen varaan.
Ainoastaan Kangasalan alueella voi sanoa harrastusta pesien etsimiseen olevan. Kun muissa kunnissa on ollut vain yhdestä kahteen asuttuun ja poikasrengastukseen saakka säilyneeseen pesään oli Kangasalan pesämäärä seitsemän pesää, joista rengastettiin 21 poikasta.  Akaassa ja Valkeakoskella molemmissa vain yksi asuttu pesä joista molemmista neljä poikasta renkaisiin. Lempäälässä kaksi pesää joista kuusi poikasta renkaisiin, Pälkäneellä myös kaksi pesää, mutta vain neljä poikasta rengastettiin. Aikuisia kanahaukkoja rengastettiin yksi ainoa ja pesältä kontrolloitiin yksi emolintu.
VARPUSHAUKKA (Aggipiter nisus)
Kanahaukan pikkuserkun varpushaukan pesinnät ovat kanahaukkaan verraten hivenen vaikeammin löydettäviä, sillä laji ei välttämättä pesi vanhassa pesässä vuosittain kuten kanahaukka. Tosin mikäli pesämetsä pysyy ennallaan ja säästyy harvennushakkuilta löytyy pesä yleensä varsin läheltä edellisvuotista pesäpuuta. Varpushaukkojen poikasia rengastettiin kuitenkin vain neljässä kunnassa ja Kangasala oli taas kahdeksan pesän ja 29 rengastetun poikasen määrällä kärjessä. Lempäälän alueelta löytyi viisi pesää ja poikasia rengastettiin 23 yksilöä. Valkeakoskelta kolme pesää 16 poikasta renkaisiin ja Vesilahden ainoasta pesästä rengastettiin kuusi poikasta.

    Varpushaukan untuvapukuiset poikaset risupesässään

HIIRIHAUKKA (Buteo buteo)
Laji alkaa olla varsin harvalukuinen, sillä Alueemme kahdeksasta kunnasta löydettiin vain kuusi pesää ja nämäkin neljän kunnan alueelta. Hämeenlinnan Kalvolasta kaksi pesää joista rengastettiin kuusi poikasta. Kangasalta myös kaksi pesää, mutta rengastettuja poikasia edellistä yksi vähemmän eli viisi poikasta renkaisiin. Lempäälästä vain yksi pesä jossa kaksi poikasta, eikä paljon paremmin mennyt Vesilahdellakaan vain yksi pentu enemmän kuin Lempäälässä eli kolme poikasta renkaisiin.

    Hiirihaukan pokaset odottavat renkaita nilkkoihinsa

SÄÄKSI (Pandion haliaetus)
Sääksi oli päiväpetolintujen pesien määrässä toisella sijalla tuulihaukan jälkeen vaikka jäikin poikasmäärän osalta tuossa sarjassa kolmanneksi varpushaukan taakse. Asuttuja pesiä viidessä kunnassa yhteensä 27, joissa poikasia 58.
    Kunnittain määrät olivat: Kalvolassa neljä pesää ja kuusi poikasta renkaisiin. Kangasalan lukema oli peräti 15 pesää, joista renkaisiin saatiin yhteensä 35 poikasta. Lempäälän kolmesta pesästä rengastettiin kahdeksan poikasta ja Pälkäneeltä kahdesta pesästä neljä poikasta. Valkeakosken kolmesta pesästä renkaisiin saatiin viisi poikasta. 

    Sääksenpojat suon keskellä olevassa tekopesässä

TUULIHAUKKA (Falco tinnunculus)
Toisen alueellamme pesivän jalohaukan tuulihaukan pesimämenestys on sitten aivan toista luokkaa kuin nuolihaukan. Tämän nyttemmin pääosin latojen ja rakennusten seinillä olevissa ns. tuulihaukkalaatikoissa pesivän lajin pesiä löydettiin peräti 89 kappaletta.  Kaikista kahdeksasta kunnasta saatiin rengastettua yhteensä 406 tuulihaukan. Kunnittain määrät jakaantuivat seuraavasti: Akaa yhdeksän pesää 43 rengastettua poikasta, Kalvolasta vain yksi neljän poikasen pesä. Kangasala yhdeksän pesää ja 37 poikasta renkaisiin. Kylmäkoskella pesintöjä jo 19 joista rengastettiin 89 poikasta, Lempäälästäkin 14 pesää ja tasan 60 poikasta renkaisiin. Pälkäneeltä 13 poikasta kolmesta pesästä, mutta Vesilahden saldo oli jo niinkin komea kuin 29 pesää ja peräti 135 poikasta renkaisiin. Valkeakoskelta vielä viisi pesää ja 25 poikasta merkittiin renkailla. 

    Tuulihaukka pesälaatikollaan

NUOLIHAUKKA (Falco subbuteo)
Nuolihaukkojen pesämäärä jäi vain kolmeen pesään. Näitä komeita jalohaukkoja kyllä löytyisi pesivänä enemmänkin, mutta nykyisellä aktiiviharrastajamäärällä ei juuri tulosta saada. Kun vielä varsinainen lajiekspertti puuttuu, jää pesien etsiminen varsin vähälle ja siksikin pesivien nuolihaukkojen määrä on vain arvailujen varassa. Syyskesällä kun nuoret linnut ovat maastossa voi vain todeta, että ilmeisen paljon pesäreviirejä jää tietymättömiin. Kolme pesää vuoden 2016 kesältä löydettiin Akaasta yksi josta saatiin kaksi poikasta rengastettua. Valkeakosken alueelta kaksi pesää, mutta ei rengastettu yhtään poikasta.

PÖLLÖT
HUUHKAJA (Bubo bubo)
Hämmästyttävältä tuntuu, että tämän palavasilmäisen yön kuninkaan pesinnöistä saatiin vain kaksi havaintoa. Molemmat Akaasta, eli kaksi pesää joista rengastettiin yhteensä kuusi poikasta. Tiedossa on kuitenkin useampiakin kohteita lähes joka kunnassa alueita, joiden voidaan sanoa olevan asuttuja monien havaintojen perusteella. Laji vaatii kuitenkin nykyisen hakkuualuemäärän vuoksi yhä enemmän maastotunteja sillä pesintä saattaa vuosi toisensa jälkeen siirtyä hyvinkin paljon, mikäli vanha pesäkohde kasvaa umpeen.

    Huuhkajan vielä lentokyvytön poikanen seikkailemassa pesän läheisyydessä

HIIRIPÖLLÖ (Surnia ulula)
Hiiripöllöstä ei vuoden 2016 pesimäkaudelta saatu yhtään pesälöytöä, mutta yksi aikuinen lintu kuitenkin rengastettiin.
VARPUSPÖLLÖ (Glacidium passerinum)
Varpuspöllö vaikka on myös osin riippuvainen myyrien esiintymisestä, pystyy kuitenkin pesimään myös linturavintoa lisänä käyttäen heikompanakin myyrävuonna. Varpuspöllön nykyinen pesimäkanta on paljolti, ellei osin kokonaan riippuvainen lajille varta vasten kehitettyjen pesäpönttöjen varassa. Siksikin voidaan hyvin olettaa, että alueemme pesivän varpuspöllökannan vuosittainen vaihtelu näkyy hyvin löydettyjen pesien määrässä.
    Seitsemän kunnan alueelta löydettiin 32 asuttua pesäpönttöä ja näistä rengastettiin yhteensä 203 poikasta. Ainoastaan Kalvolasta ei saatu varpuspöllöä raportointiin. Kunnittain pesä ja poikasmäärät olivat seuraavat: Akaa kaksi pesää joiden rengastettujen poikasten määräksi tuli 16. Kangasala 10 pesää ja peräti 68 rengastettua poikasta. Kylmäkoskelta kaksi pesää ja näistä rengastettiin yhteensä 10 poikasta. Lempäälä kuusi pesää, rengastettuja poikasia näistä 37. Pälkäneeltä ja Vesilahdelta vain yksi pesä molemmista kunnista joista Pälkäneen pesästä viisi poikasta ja Vesilahden pesästä seitsemän poikasta renkaisiin. Valkeakoskelta 10 pesää ja näistä yhteensä 60 poikasta renkaisiin.

    Varpuspöllöemo poikastensa kanssa pesäpöntössä

LEHTOPÖLLÖ (Strix aluco)
Pesäpöntöt joita lintuharrastajat ja rengastajat ovat kuljettaneet maastoon, ovat olleet suurelta osin lehtopöllön pesintöjen edellytys, eikä laji enää nykyisellään kovin usein luonnonkolossa juuri pesi. Myös lehtopöllö on esiintymisessään ja pesintöjen onnistumisen suhteen paljolti riippuvainen myyräkantojen vaihteluista. Kylmäkoskelta ei lehtopöllön pesintöjä tähän katsaukseen saatu, ja Kalvolastakin vain yksi pesintä, josta renkaisiin saatiin neljä poikasta. Akaasta ja Vesilahdelta molemmista tavattiin kaksi asuttua pesäpönttöä, joista Akaan pesistä yhteensä seitsemän ja Vesilahden pesistä samoin seitsemän poikasta renkaisiin. Lempäälän kolmesta löydetystä pesinnästä tosin niinkin hyvin kuin 14 poikasta saatiin rengastettua. Pälkäneen kahdeksasta pesästä tasan 20 poikasta sai nilkkaansa renkaan ja Kangasalan yhdeksän pesän poikasmäärä nousi 31 rengastettuun poikaseen. Valkeakosken pesämäärä nousi ainoana yli kymmenen 15 asuttuun pesäpönttöön ja näistä rengastettiin 61 poikasta.

    Lehtopöllö rengastettu renkaalla D-270624

VIIRUPÖLLÖ (Strix uralensis)
Viirupöllön uhkaavaa haukahtelua saatiin kuulla 34 paikalla, mutta tämänkin lajin pesälöydöt puuttuivat Kylmäkoskelta kuten lehtopöllökin. Näiden pesintöjen yhteinen poikasmäärä nousi 99, eli yli sadan poikasen ei päästy kuten lehtopöllöllä.
    Vesilahdelta nyt vain yksi neljän poikasen pesä ja Akaassa kaksi pesää joita yhteensä kuusi poikasta rengastettiin. Valkeakosken kolmesta pesästä saatiin rengastettua kymmenen poikasta. Pälkäneeltä asuttuja pesäpönttöjä löytyi viisi, poikasia rengastettiin 15 ja vaikka Lempäälästä löytyi yksi pesä enemmän kuin Pälkäneeltä saatiin renkaisiin vain yhdeksän poikasta. Kangasalan seitsemän pesän yhteinen poikasmäärä nousi sentään 22 rengastettuun poikaseen, mutta Kalvolan Kangasalaan verraten lähes kaksinkertainen pesämäärä tuotti vain 33 poikasta renkaisiin. Viirupöllön pesinnässä lieneekin iso osa sillä kuinka hyvin reviiriltä löytyy myyriä ja usein pesimätulosta parantaa, mikäli alueelle osuu runsas vesimyyräpopulaatio.
SARVIPÖLLÖ (Asio otus)
Myyrien määrän vähyys vaikuttaa ilmeiseltä sarvipöllön pesintätuloksessa, vain kolme pesää kolmessa kunnassa yksi pesä kussakin. Tosin pesälöytöjen tekemiseen vaikuttaa lajin pesiminen vanhoissa variksen tai harakan pesissä, joiden etsimisessä on omat ongelmansa. Akaassa yksi pesä josta rengastettiin viisi poikasta, Vesilahden ja Valkeakosken ainokaisista pesistä molemmista rengastettiin kolme poikasta.

    Helmipöllö tutkailee maassa olevaa rengastajaa

HELMIPÖLLÖ (Aegolius funereus)
Kevät öiden puputtaja helmipöllö on varsinainen myyräspesialisti ja se onkin laji jonka esiintyminen seuraa varsin tarkasti myyrien esiintymistä. Vuoden 2016 aikana myyriä ei kovin runsaasti ollut ja se näkyy myös helmipöllön pesien määrässä.  Ainoastaan kahdessa kunnassa tavattiin yksi pesivä helmipöllö. Kangasala yksi pesä josta rengastettiin neljä poikasta ja Pälkäneellä myös yksi pesä ja sieltä viisi poikasta renkaisiin.

RENGASTAJAT
On täysin selvää, että yllä olevaa petolintujen pesä- ja rengastettua poikasmäärää ei pysty yksi henkilö pesimäkauden aikana käymään läpi. Siksikin tällä Valkeakosken lintuharrastajien toimialueella on ollut rengastustyötä suorittamassa runsas rengastajien määrä, lähes kaksikymmentä rengastajaa: Mikko Honkiniemi, Tapani Kaunisto, Juhani Koivu, Harri Koskinen, Martti Lagerström, Heikki Lokki, Jonne Mäkelä, Pertti Nikkanen, Tero Niskanen. Mikko Nääppä, Ilpo Painilainen, Jani Pihlman, Pentti Rikkonen, Keijo Ruuskanen, Sauli Sarkanen, Pertti Saurola, Jyrki Savolainen, Jukka Tanner, Jere Toivola.
    Lisäksi on useita henkilöitä joiden havainnoilla ja pesien etsinnällä on ollut suuri merkitys rengastustyön tulosten kannalta. Kaikkia henkilöitä ei tähän ole saatu nimeltä koottua, mutta muutamia kuitenkin kaikille nimeltä mainituille ja nimeltä mainitsemattomille suuri kiitos: Jorma Ahola, Heikki Jokinen, Jussi Kallio, Esa Marjamäki, Jukka Syrjänen.
    Lopuksi vielä kiitos Helsingin yliopiston rengastustoimistolle ja varsinkin Kalle Mellerille, joka avulla saatiin petolintujen rengastustiedot koottuna vuodelta 2016 Valkeakosken lintuharrastajien toimialueelta. 

Oheisessa taulukossa vielä yhteenveto vuoden 2016 rengastuksista Valkeakosken lintuharrastajien toimialueella:


Lajit
Pesät
Reng. poikasia
Reng. täysikasvuisia
Kontrollit pesällä
Mehiläishaukka
1
2
0
0
Merikotka
2
0
0
0
Ruskosuohaukka
7
29
0
1
Kanahaukka
13
39
1
1
Varpushaukka
17
74
0
0
Hiirihaukka
6
16
0
0
Sääski
27
58
1
0
Tuulihaukka
89
406
0
0
Nuolihaukka
3
2
0
0
Huuhkaja
2
6
0
0
Hiiripöllö
0
0
1
0
Varpuspöllö
32
203
22
8
Lehtopöllö
40
144
11
38
Viirupöllö
37
99
7
41
Sarvipöllö
3
11
2
0
Helmipöllö
2
9
2
0
                  Yhteensä
281
1098
47
89